Koulushoppailu on puhuttanut viime aikoina paljon etenkin pääkaupunkiseudulla. Kyseessä on kuitenkin maailmalla yllättävän yleinen ilmiö ja tietyissä maissa perheiden on havaittu valitsevan kotipaikkansa läheltä hyvää koulua. Mistä tässä ilmiössä on kyse ja miten se näkyy Suomessa?
Mitä ilmiö tarkoittaa?
Koulushoppailu on monin tavoin mielenkiintoinen ja moniulotteinen ilmiö. Sillä viitataan perheiden kouluvalintamahdollisuuteen eli siihen, että kouluikäisten lasten vanhemmilla on oikeus hakea omalle lapselleen koulupaikkaa jostakin muusta koulusta kuin lähikoulusta, jonka kunta on perheelle osoittanut.
Koulushoppailu maailmalla
Niin kutsutun koulushoppailun on todettu olevan monissa maissa yllättävän yleistä. Monissa maissa on ihan tavallista, että lapsiperheet suosivat alueita, joiden lähikoulu on hyvän koulun maineessa. Erityisen yleistä tämä on varakkaiden perheiden keskuudessa ja etenkin Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. Myös Ruotsissa koulushoppailu on yllättävän yleistä – on ollut itse asiassa jo 30 vuoden ajan! Ruotsia voidaankin pitää ääriesimerkkinä maasta, jossa vanhemmilla on täysi vapaus valita koulu lapselleen.
Koulushoppailu Suomessa
Myös Suomessa on alettu viime aikoina puhua yhä enemmän koulushoppailusta. Erityisesti tämä näkyy Helsingissä, jossa kaupunki on tehnyt suunnitelmia koulushoppailun rajoittamiseksi, mutta ilmiö näkyy myös muissa Suomen suurimmissa kaupungeissa. Ilmiötä on alettu kyseenalaistaa ja siinä on alettu nähdä vaaranpaikkoja.
Yksi syy koulushoppailuun on se, että lähikoulussa saattaa olla runsaasti vieraskielisiä oppilaita. Myös painotettu opetus on yksi yleisimmistä syistä harrastaa koulushoppailua, samoin monesti kaaosmaiseksi koettu lähikoulun yleisopetus. Monissa kouluissa on valitettavan paljon erilaisia järjestyshäiriöitä ja yhä useammat vanhemmat kokevat painotetut luokat luokkayhteisöiksi, joissa on tavallista enemmän opiskeluun intohimolla asennoituvia oppilaita. Painotusluokkien kautta lasten toivotaan myös löytävän erityisen hyvää kaveriainesta, jolla on terveitä vapaa-ajan harrastuksia.
Painotusluokkien aiheuttaman koulushoppailun johdosta Helsingin kaupunki on jopa suunnitellut luopuvansa painotettujen luokkien, kuten kieli- ja musiikkipainotteisen luokkien, järjestämisestä. Toisaalta myös monet vanhemmat kokevat, että painotusluokat lisäävät oppilaiden eriarvoisuutta.
Myös Helsingissä on nykyisin nähtävillä suuren maailman tapaan se, että lähikoulu vaikuttaa lapsiperheiden asuinpaikan valintaan. Tällä on vaikutusta jopa alueen asuntojen hintatasoon.
Suomalaiselle koulujärjestelmälle on ominaista, että Suomessa koulun valinta tapahtuu lähinnä yhtenäiskoulujärjestelmässä. Suomessa on vain vähän yksityisiä kouluja, minkä vuoksi aika harva suomalainen koulushoppailija päätyy yksityiseen kouluun. Monissa muissa maissa tilanne on aivan erilainen. Suomessa etenkin keski- ja yläluokkaan kuuluvat vanhemmat ja etenkin korkeasti koulutetut vanhemmat harrastavat koulushoppailua. Suomessa äidit ovat isiä ahkerampia koulushoppailijoita. Suomessa on siis tyypillistä, että nimenomaan korkeammasta sosioekonomisesta taustasta tulevat perheet harrastavat koulushoppailua, mikä osaltaan vaikuttaa koulujen maineen muodostumiseen.
Millaisia ajatuksia koulushoppailu herättää?
Koulushoppailu herättää voimakkaita ajatuksia niin puolesta kuin vastaan. Koulushoppailun puolustajat korostavat valinnan vapautta ja sitä, että vanhemmilla on oikeus valita lapsilleen kaikista parasta. Valinnan vapautta puolustavat vanhemmat ovat sitä mieltä, että jos lapsi on kiinnostunut tietyistä oppiaineista, eikö ole ihan oikein, että hän saa mahdollisuuden keskittyä niihin painotetussa opetuksessa. Toisaalta moni vanhempi kokee, että painotetussa opetuksessa vallitsee kannustavampi ilmapiiri kuin perusopetuksessa, ja että parempi ilmapiiri kannustaa hänen lastaan entistä parempiin suorituksiin. Tällöin vanhempi kokee tekevänsä lapselleen suuren palveluksen harrastamalla koulushoppailua.
Koulushoppailu voidaan kuitenkin nähdä myös negatiivisena ilmiönä. Onko lopulta lapsen etu matkustaa päivittäin toiselle puolelle kaupunkia painotetun opetuksen perässä ja ovatko vanhempien valinnat lopultakaan täysin objektiivisia? Jopa osa opettajista on ollut huolissaan siitä, että tavallista pidemmät koulumatkat voivat kuormittaa koulushoppailijoiden lapsia, mitä ei voida nähdä lapsen etuna. Etenkin pienet oppilaat saattavat kokea tavallista pidemmän koulumatkan raskaana sekä fyysisesti että henkisesti. Pidempi koulumatka saattaa merkitä myös sitä, että lapsen voi olla vaikeaa luoda kiinteitä suhteita koulukavereihin, sillä sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vapaa-ajalla vaikeutuu pitkän välimatkan takia. Sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen helppous puoltaakin lähikoulun valitsemista.
Onko myöskään sittenkään oikein, että jo pienten lasten opetukselle asetetaan niin suuria tavoitteita, ettei lähikoulun tarjonta kelpaa? Onko koulushoppailu omiaan lisäämään eri asuinalueiden ja koulujen eriarvoisuutta sekä lasten välistä kilpailua? Nämä ja monet muut koulushoppailuun liittyvät pelot tulevat esiin puhuttaessa koulushoppailun kääntöpuolista.
Suomalainen koulutus on saanut maailmalla ylistystä ja yksi sen peruspilareista on ollut se, ettei oppimisessa korosteta kilpailua ja vertailua, vaan pienten lasten oppimisessa painotetaan leikin kautta oppimista. Koulushoppailu on omiaan lisäämään kilpailuhenkisyyttä jo pienten lasten opetuksen osalta.
Moni koulushoppailua vastustava taho on sitä mieltä, että koulushoppailu on yksi Suomeenkin rantautuneen individualistisen hyötyajattelun ilmenemismuoto. Perinteisesti tämä hyötyajattelu on näkynyt etenkin markkinataloudessa ja moni onkin sitä mieltä, ettei ajattelutapa oikein istu suomalaiseen perinteisesti melko yhtenäiseen ja arvostettuun peruskoulujärjestelmään.
Koulushoppailu johtaa pahimmillaan kouluerojen kasvamiseen ja huono- sekä hyvämaineisten koulujen muodostumiseen. Kouluerojen tuottamatta jättäminen tulisikin nähdä kaikkien yhteisenä vastuuna ja tämän vastuun tulisi ulottua myös median toimijoihin. Myös kouluikäisten lasten vanhempien olisi hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan koulushoppailun eettisyyttä ja sitä, mitä tällainen toiminta opettaa heidän lapsilleen. Oikeastaan pohdinta olisi hyvä aloittaa jo siinä vaiheessa, kun lapsi on vasta päivähoidossa. Näin pohdinnoille jäisi riittävästi aikaa, eikä päätöksiä tarvitsisi tehdä tässä ja nyt.
Toisaalta voidaan kysyä, onko hyväosaisten perheiden uhrattava oman lapsensa tulevaisuus, jotta huono-osaisista perheistä tulevat lapset pääsisivät paremman opetuksen pariin. Etenkin akateemisissa perheissä on erittäin vahvassa istuva motivaatio turvata omalle lapselle mahdollisimman laadukas koulutus, mutta onko samalla vaarana, että lapset altistetaan jo hyvin pieninä kilparadalle, joka voi olla monille lapsille liian raskas taakka? Monissa perheissä joudutaankin punnitsemaan näitä vaikeita kysymyksiä niin puolesta kuin vastaan ja tekemään vaikeita päätöksiä näiden pohdintojen pohjalta. Yhtä oikeaa vastausta koulushoppailun puolesta tai vastaan on vaikea antaa ja jokainen perhe tekeekin lopullisen päätöksen omista lähtökohdistaan käsin, oman lapsensa parhaaksi!